perjantai 20. heinäkuuta 2018

Miten koiranpentu muutti elämäämme?

Meille muutti viime jouluna pieni kissa, Lady. Kirjoitin hänestä keväällä ja sen voi lukea täällä.

Melkein kaksi viikkoa sitten meille muutti jälleen uusi kaveri, mäyräkoira Inga. Ihan pentuhan hän on vielä, mutta halusin tehdä hänestäkin pienen jutun.

Sen jälkeen kun Inga asettui meille taloksi, olen saanut juosta ulkona sata kertaa päivässä. Kerrostalossa asuessa se on hankalampaa kuin omakotitalossa, mutta eipä tuo nyt niin paha ole, kiitos hissin. Vien Ingan heti aamulla ulos, aamupalan jälkeen ja päivällä ihan parin tunnin välein. Lisäksi vien aina ruokailun jälkeen ja kesken villien leikkien. Vahinkoja sattuu todella vähän sisälle, yllättävän vähän oikeastaan. Olin valmistautunut siihen, että rätti saa heilua. Myönnettäköön, että sisäsiistiksi opettelu ei ole mikään mukavin homma. No, ehkä tässäkin ahkeruus palkitaan ja jossain vaiheessa Inga oppii sisäsiistiksi.



Puruvimma on melkoinen ja sen saa kokea lelut, kengät, pahvilaatikot ja oikeastaan kaikki mikä neitokaisen tielle osuu. Ulkona hän riehaantui monta kertaa puremaan myös nilkkoja, mutta se on onneksi nyt jäänyt pois. Olen yrittänyt järjestää Ingalle sallittua puremista, jonka parissa saisi toteuttaa tuota vimmaansa purra kaikkea.

Harmaita hiuksia aiheuttaa Ingan suuri mieltymys kissamme Ladyn ruokaa kohtaan. Tämä hieman mietityttää, koska Lady on sellainen, että käy pitkin päivää napsimassa ruokaa, mutta Inga kun osuu Ladyn kupille, on kuppi tyhjä hetkessä. Ideoita kenelläkään miten tämän hoitaa nyt sitten? Toinen tykkää napostella pitkin päivää ja toinen rohmuaa kaiken heti. Inga syö kyllä säännöllisesti omat ruokansakin, joten nälästä ei todellakaan pitäisi olla kyse. Melko rohmu kaveri.



Lady ja Inga tulevat kivasti toimeen. Nukkuvat lähekkäin ja Lady oikeastaan seuraa Ingaa kaikkialle. Jännittävä parivaljakko.

Lapset ovat ottaneet Ingan kivasti vastaan. Kun Inga nukkuu, lapset antavat hänen nukkua. Kun Inga intoutuu leikkiin, lapset leikkivät hänen kanssaan. Keskimmäinen lapsi usein ulkoiluttaa Ingaa kanssani.

Lyhyessä ajassa Inga on tuonut paljon iloa. Hänen puuhastelujaan on hauska seurailla ja aina naurattaa kun hän juoksee isot korvat läpättäen ja hyppii tasajalkaa. Mainio kaveri kerrassaan kyllä.



Sateisen raikasta perjantaita toivottaen

Merimiehen vaimo

torstai 19. heinäkuuta 2018

Kuulovammaisen lapsen kanssa uimassa

Helteet ovat hellineet jo monta päivää. Olemme olleet puistossa lähinnä heti aamusta, kun ei vielä ole ollut niin kuumaa. Iltapäivän paahteessa olemme sitten lähteneet koko perhe uimaan. Koska sinilevätilanne on pahana, olemme käyneet maauimalassa.

Tyttäremme kanssa uiminen on mukavaa, mutta se asettaa tiettyjä haasteita. Kuulokojeita ei voi pitää uidessa, joten kojeet jäävät kassiin uinnin ajaksi. Maauimalassa, kuten myös rannallakin, meteli on yleensä kova. Vesi kohisee ja lapset leikkivät äänekkäästi altaassa. Vanhemmat huutelevat ohjeita lapsilleen ja jossain joku lokkikin kirkuu. Uimavalvojan pillinkin voi kuulla välillä soivan. Sanomattakin on selvää, että tyttäremme ei kuule tuolla hölkäsen pöläystä.



Ainoa konsti on siis viittoa. Sekin asettaa haasteita, koska eihän lapsi altaassa ollessaan koko aikaa katso meitä vanhempia, että jos sattuisimme viitomaan hänelle. Meidän pitää ensin saada hänen huomionsa jotenkin muutoin ja sitten vasta kun hän katsoo meitä, voimme viittoa. Yksi toimiva konsti on mennä hänen luokseen altaaseen, mutta on siinäkin sitten ravaamista jos joka asia pitää mennä viereen viittomaan. Hän kuitenkin nauttii suunnattomasti siitä, että saa vapaasti altaassa painaa menemään, joten ei siinä äitiä kaivata viereen seisomaan. Onneksi hän kuitenkin tasaisin väliajoin vilkaisee meitä, jolloin voimme viittoa. Olemme kuitenkin heti altaan reunalla valvomassa ja tarvittaessa nopeastikin pääsemme lapsen viereen jos tulee tilannetta.


Tyttäremme ei puhu. Hän puhuu omaa kieltään, mutta eihän siitä ulkopuolinen voi ymmärtää mitään. Sekin asettaa haasteita, sillä aika usein joku tuntematon tyttö tulee puhumaan lapsellemme, mutta kun lapsemme ei osaa vastata, toinen kyllästyy ja etsii uuden kaverin altaasta. Sydäntä riipaisee joka kerta kun leikki jää puhumattomuuden takia.

Mökillä ollessa, altaassa uiden oman porukan kanssa, on helpompaa. Meteliä on niin paljon vähemmän, että kunnon hihkaisulla saa tavoitettua lapsen huomion. Toki sielläkään lapsi ei kuule puhetta, mutta onneksi voimme aina viittoa tarvittavat asiat.



Kuulovammaisuuden mukana tulee paljon erilaisia asioita, joita kuuleva ei osaa edes ajatella. Onneksi nykyään ollaan koko ajan suvaitsevampia ja kuulovammaisia ei vältellä. Kuulovammaisilla on lähes samanlaiset mahdollisuudet harrastaa ja tehdä asioita ja monissa paikoissa kuulovammaisen vanhempi pääsee ilmaiseksi lapsensa avustajana. Hienoa, että nämäkin asiat on huomioitu.

Tänään lämpömittari nousee taas helteisiin lukemiin. Nautitaan näistä ilmoista vielä kun lämmintä riittää. Aurinkoista päivää kaikille!

Terveisin

Merimiehen vaimo

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Lopetin meikkaamisen

Ihoni on aina ollut hyvä. Teininä kasvoillani ei ollut juurikaan mitään epäpuhtauksia vaikka olinkin kovin laiska silloin hoitamaan ihoani. Meikit toki pesin iltaisin pois, mutta siinäpä se oikeastaan olikin. Hiuksiani värjäsin tuolloin säännöllisesti.

Lopetin hiusteni värjäämisen sen jälkeen kun päänahkani räjähti erään värjäyksen jälkeen. Lääkäri määräsi päänahkaani liuosta, jolla sain hoidettua kärsineen päänahkani. Sen jälkeen ei ollut enää halua värjäillä hiuksiani ja omalla värillä on menty nyt jo aika monta vuotta. Ihanan vapauttavaa kun ei tarvitse tiirailla peilistä juurikasvua ja kampaajalle ei uppoa satoja euroja.

Keskimmäisen lapsen syntymän jälkeen hormonit heittivät ja ihoni meni huonoon kuntoon. Imetyksen lopettamisen jälkeen ihokin parani melko hyvin, mutta ei kuitenkaan siihen aiempaan hyvään kuntoon. Kolmannen lapsen jälkeen kasvojeni iho oli kuin  perunapelto. Suorastaan itketti katsoa pelistä omaa naamaa ja uloskaan ei huvittanut mennä. Imetyksen lopettaminenkaan ei enää tuonut takaisin hyvinvoivaa ihoa, joten tällä kertaa joudun turvautumaan lääkärin apuun. Lääkäri määräsi kasan erilaisia voiteita ja antibiootit. Näillä sain taas kasvojeni ihon paremmaksi.



Kasvojeni ihon muuttuessa taas parempaan, vähensin samalla meikin käyttöä. Arkimeikkiini on kuulunut lähinnä ripsiväri ja meikkivoide, mutta päätin jättää nekin pois. Nyt kuukausia myöhemmin ihoni voi hyvin. Putsaan huolellisesti aamuin illoin ja käytän lääkärin määräämiä rasvoja. Helteellä nautin suuresti siitä, että ei tarvitse korjailla valuvaa meikkiä eikä tehdä monenlaisia konsteja, joilla meikki kestää säässä kuin säässä. Joskus olisi kiva saada vähän enemmän väriä hiuksiin, mutta pidän ennemmin oman värin kuin kärsin uudestaan räjähtäneestä päänahasta.



Onko muita, jotka ovat luopuneet hiusten värjäilystä tai meikkaamisesta?

Terveisin

Merimiehen vaimo

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Koirankakan kerääminen

Olemme omistaneet koiran nyt viikon verran. Ingan myötä olen itsekin päässyt noukkimaan kakkakikkareita maasta eikä se nyt mielipuuhaani ole, mutta ennemmin kerään ne kikkareet kuin jätän sinne ja seuraavana päivänä oma lapsi tulee kotiin kakka liimautuneena kenkään. En myöskään halua, että joku toinen astuu koiramme jätökseen. Enkä halua sitäkään, että jonkun toisen koira astuu koiramme jätökseen ja omistaja saa sitten pestä koiransa tassuja kotonaan. Muutama ohikulkija on kommentoinut kakkojen keräilyä, puolesta ja vastaan.

Yllättävän moni kuitenkin jättää koiransa kakat tielle, jopa keskelle tietä. Kakka on ikävän näköinen tiellä eikä terveyssyistäkään niitä pitäisi sinne jättää. Kakkojen mukana nimittäin kulkeutuu myös matoja ja muita ällöttäviä yllätyksiä. Jos niitä läjiä on paljon, alkavathan ne haistakin. Ei kiva.

Kakan kerääminen on ainakin pienen koiran kanssa aika helppoa. En ole koskaan kerännyt ison koiran jätöksiä, mutta varmaan pitäisi sitten kulkea lenkillä aina jätesäkki ja talikko mukana. Tanskandoggi varmaan vääntää hieman isomman tortun kuin mäyräkoira, luulisin.





Mitäs ajatuksia muilla on lemmikkien kakkojen keräilystä? Jätätkö sinne vai keräätkö?

Terkuin

Merimiehen vaimo ja mäyräkoira

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Helteinen sunnuntai

Aamu alkoi heti helteisenä, joten lähdimme aamupäivästä äitini mökille uimaan. Altaassa polskiessa ei tarvitse pelätä sinilevää ja lapsetkin tykkäävät altaan lämmitetystä vedestä. Koska Ingaa ei voi vielä jättää kovin pitkäksi aikaa yksin, otimme hänet mukaan. Ingakin pääsi siis ensimmäistä kertaa mökkeilemään.

Seisova ilma sai hien virtaamaan ja altaan puhdas ja kirkas vesi oikein kirkui meitä hyppäämään sinne. Siispä muutamassa minuutissa oli vaatteet vaihtuneet uikkareihin ja uimarenkaat puhallettu ilmaa täyteen.




Pari tuntia tuli altaassa uitua ja kauemminkin olisi jaksanut, mutta ukkosen jyrinä sai meidät lopettamaan vesileikit ja siirtymään sisälle. Siitä hiljalleen siirryimme autoon ja lähdimme ajelemaan kotia kohti. Ukkonen jäi pieneksi ja helle edelleen hellii meitä. Ensi viikolla tulee varmaankin uitua, mutta mereen ei ole asiaa sinilevän takia. Kyllähän siellä meressäkin näytti ihmisiä olevan, mutta itseäni ei houkuta ajatus uimisesta sinilevälautan keskellä.




Mites muiden sunnuntai kului?

Terveisin

Merimiehen vaimo

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Sinilevä

Helle on ollut päällä jo muutamia päiviä. Mikäs sen mukavampaa kuin mennä rannalle ja polskia auringon lämmittämässä vedessä. Lämpimiä päiviä on luvattu vielä viikonlopuksi ja alkuviikosta taas lämpenee. Kyllä nyt sää suosii lomalaisia.

Lämmön myötä myös sinilevä tekee tuloaan. Tänä vuonna se on pari viikkoa etuajassa ja monissa paikoissa sinilevä kukkii jo. Veden lämpötilan noustessa myös sinilevän kukintojen riski kasvaa. Uimaan ei kannata mennä mikäli sinilevä on löytänyt tiensä veteen. Levä aiheuttaa vaarallisia hermo- ja maksamyrkkyjä eikä sinilevän saastuttamaa vettä pidä käyttää pesu-, löyly- tai tiskivetenä eikä kasvisten kasteluvetenä. Vettä ei saa juoda, ei vaikka se olisi keitetty.

Sinilevän tunnistaa vihreistä tai kellertävistä hiukkasista vedessä. Jos sinilevää on runsaasti, se muodostaa levälauttoja. Levän voi varmistaa myös helposti juomalasin avulla. Jos leväpitoisen veden antaa seisoa juomalasissa tunnin ajan, ja pintaan nousee vihertävää tai kellertävää hiukkasta, vedessä on sinilevää. Muut levät painuvat juomalasin pohjalle.
Levän voi testata myös kepin avulla. Jos levää tarttuu keppiin nostettaessa, kyseessä ei ole sinilevä. Sinilevä hajoaa pieniksi hiukkasiksi.

Sinilevä aiheuttaa monenlaisia oireita. Ihon punoitusta, kutinaa, rakkuloita, ihottumaa, huulten kirvelyä ja silmätulehduksen kaltaisia oireita voi esiintyä. Nieltynä se voi aiheuttaa pahoinvointia ja maksaentsyymien kohoamista. Löylyvetenä käytettynä sinilevä voi aiheuttaa hengitystieoireita. Myös flunssaoireita, kuumetta, päänsärkyä ja keuhkokuumetta voi esiintyä altistumisen jälkeen.

Lääkitystä sinilevään ei ole. Oireet alkavat 3-5 tunnin kuluessa ja kestävät pari päivää. Ensiapuna voi huuhtoa silmiä puhtaalla vedellä huolellisesti. Lääkehiiltä voi antaa, mutta sen tehosta ei ole varmuutta.

Meidän suunnalla sinilevää esiintyy jo, ja nyt helteiden aikaan lapset haluavat uimaan. Mikäli uimaan menemme, taidamme mennä maauimalaan nauttimaan vedestä ja lämmöstä.



Helteisin terveisin

Merimiehen vaimo


perjantai 13. heinäkuuta 2018