sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Syksyinen viikonloppu mökillä

Lähdimme perjantaina ajelemaan mökille. Auto oli tuttuun tapaan lattiasta kattoon täynnä tavaraa, vaikka ei montaa kassia sinne laitettu. Iso perhe vie paljon tilaa, niin se vain on.

Mökille saavuimme vasta illalla, joten perjantaina ei juurikaan ehtinyt muuta kuin asettua taloksi. Lauantai valkeni kauniilla säällä, joten aamupäivästä ulkoilimme mökin pihalla. Pienemmät lapset leikkivät kokkausleikkejä ja ajelivat muovisella plaston mopolla. Isompi lapsi innostui ilmapistoolilla ammuskelemaan mehutölkkiä. Puolilta päivin tekaisimme pienen nuotion ja paistoimme lapsille makkarat siinä. Laitoimme myös pullopostia menemään. Toivottavasti joku sen joskus löytää ja vastaa meille.



Lauantaina kokosin tyttären kanssa monta palapeliä. Teimme kolme palapeliä yhdessä ja tyttö teki vielä itsekseen muutaman. Innostuinpa itsekin tekemään pienen viidensadan palan palapelin. Se oli ihan passeli parin tunnin homma, isompaa ei olisi päivässä jaksanut tai edes ehtinyt tehdä.




Illalla lasten mentyä nukkuman, paistoin sekä itselleni että miehelle parit makkarat ja kylkeen saatiin uunista vielä kanarenkaita. Mökillä tulee syötyä kyllä aivan eri tavalla kuin kotona.



Heräilin yöllä tuulen aiheuttamaan kolinaan monta kertaa. Ulkona paukahteli ja tuuli ulvoi. Välillä pelkäsin, että mahtaako koko kattoa lentää taivaan tuuliin, mutta ei sentäs niin käynyt. Tuuli jatkui koko sunnuntain. Siivosimme mökin, pakkasimme auton ja lähdimme ajelemaan kotiin.



Huomenna alkaa jälleen kerran uusi viikko. Miten tämä aika rientää tätä vauhtia? Ensi viikolla on luentoja vain kolme, joten siinä mielessä ei paha viikko. Tehtäviä on sitten senkin edestä ensi viikkoa odottamassa ja palautuspäivät kovasti lähenevät. Päivät siis kuluvat niitä tehden ja tenttiin lukien.

Miltäs teidän ensi viikko näyttää?

Terveisin

Merimiehen vaimo

torstai 15. marraskuuta 2018

Lapsen uudet kuulokojeet

Tyttären kuulokojeet menivät rikki alkusyksystä. Syyskuussa kävimme otattamassa korvakappaleiden mallit ja niitä on odotettu saapuvaksi kotiin siitä asti. Yleensä korvakappalaeet tulevat postissa parin viikon päästä, mutta tällä kertaa aikaa meni pari kuukautta, sillä eilen vasta posti toi paketin kotiin. Ikävää tässä oli se, että tytär ei tuon kahden kuukauden aikana voinut käyttää kojeita, koska ei ollut korvakappaleita. Uudet kojeet tulivat nopeasti ja ne odottivat kaapissa käyttöä.

Olin nähnyt aiemmin kuvia korvakappaleista, joihin oli upoteltu erilaisia timantteja ja hileitä. Kysyin, onko mahdollista saada meidänkin korvakappaleisiin sellaisia. Meillä on käytössä pehmeät korvakappaleet eikä tiedetty, voiko sellaisiin upottaa timantteja, koska korvakappaleet hieman laajenevat lämmössä, eli silloin kun korvakappale on korvassa. Koviin korvakappaleisiin voi upottaa vaikka mitä, mutta meidän neiti ei tykkää kovista korvakappaleista.

Avattuani postin tuoman paketin, katsoin heti onko korvakappaleissa mitään ekstraa. Olihan siellä! Yhdet pienet timantit olivat korvakappaleissa ja niistä tytär innostui kovasti. Tänään aamulla hän lähti uudet kojeet päässä oikein tyytyväisenä päiväkotiin.






Ensi viikolla saadaan kojeisiin vielä vastaanottimet niin saadaan fm-laitteet käyttöön. Myös paristokotelon lapsilukot saadaan samalla kertaa. Onneksi tytär ei kammoksunut kojeita vaikka nyt olikin parin kuukauden tauko niiden käytössä. Tosi kauan kesti tällä kertaa saada kojeet käyttöön, mutta minkäs sille voi. Kaikki kun tehdään yksilöllisesti niin aikaahan se aina vie. Lapsen korva muuttaa muotoaan jatkuvasti ja uusien korvakappaleiden malleja saa olla vähän väliä ottamassa. 

Nyt toivotaan, että kojeet pysyvät ehjinä ja korvakappaleet istuvat korvaan jonkin aikaa. 

Mukavaa torstaita toivottaa

Merimiehen vaimo



tiistai 13. marraskuuta 2018

Intohimoni -haaste

Meillä oli aikaisemmin syksyllä eräällä kurssilla erittäin mielenkiintoinen opettaja. Hän välillä uppoutui aiheeseensa niin, että lähes hurmoksessa kertoi meille opetettavasta asiasta. Silloin taisimme tuumata, että kylläpä hän suhtautuu intohimoisesti työhönsä.

Tästä sain ajatuksen aloittaa pienen haasteen piristämään tätä harmaata ja sateista marraskuuta. Aiheena on mikäs muukaan kuin intohimot.

1. Ranska

Rakastan ranskalaisia viinejä. Rypäleistä suosikkini ovat serkukset Primitivo ja Zinfandel. Lasi punaviiniä ja juustolautanen ovat mahtava yhdistelmä!

Rakastan ranskalaista muotia. Naiset pukeutuvat rennosti, mutta tyylikkäästi. Ajattomuus ja huoliteltu tyyli miellyttävät silmääni. Ranskalaisten naisten meikki ja hiukset ovat aina mietitty viimeisen päälle. Itsevarmuus huokuu heistä. Ei ihme, että heidän tyyliään ihannoidaan ympäri maailman.

Ranskan kieli on minusta ihanan kuuloista. Itse en osaa kuin muutamia sanoja ranskaksi, mutta ehkäpä opinnoissani otan jonkin ranskan kurssin ja opettelen kieltä hieman.

Marion Cotillard ja Clemence Poesy ovat muuten mielestäni ihania näyttelijöitä, yllättäen ranskalaisia.

Stylebistro.com

2. Jooga 

Joogan jälkeen on mahtava olo. Keho tuntuu hyvältä ja mieli levänneeltä. Lajina pidän sen sopivasta rauhallisesta tahdista ja kiireettömyydestä.

Kävin säännöllisesti joogassa, mutta nyt syksyllä opiskelun alettua, en ole ehtinyt tunneille. Kotona joogaaminen on kivaa, mutta tykkään käydä ihan tunneilla. Ehdottomasti täytyy taas ryhdistäytyä joogan suhteen ja raivata sille tilaa kalenterissa. Tehtäviä tulee paljon kirjoiteltua koneella, joten selkä ja niska varmasti tykkäisivät joogasta. Jooga parantaa lihaskuntoa, notkeutta ja tasapainoa sekä lieventää stressiä ja parantaa mielialaa. Onneksi opiskelu ei ole vielä aiheuttanut suurta stressiä, toivottavasti ei aiheutakaan.

Braingroom.com

3. Virkkaus

Virkkaaminen on rentouttavaa puuhaa. Usein katselen Netflixiä samaan aikaan ja työ etenee ihan huomaamatta. Vuosien aikana on tullut virkattua vaikka mitä, aina päiväpeitosta pieniin pehmoleluihin. Tällä hetkellä virkkaan miehelle omaa kaulaliinaa. Lanka loppui, joten sitä pitänee hakea yksi kerä lisää vielä ja sitten se on valmis. Tykkään virkata erilaisia töitä. Joskus teen jotain hyödyllistä, kuten kaulaliinan tai tossut lapselle päiväkotiin, ja joskus virkkaan jotain ihan muuta.

Opin aikoinaan ihan pienenä tyttönä virkkaamaan mummin opetuksessa. Aloitimme ketjusilmukoilla ja sen jälkeen siirryimme kiinteisiin silmukoihin. Näin edeten opin monenlaisia silmukoita ja tyylejä. Pitkään virkkaaminen oli poissa elämästäni, varmaan 20 vuotta. Viimeiset viisi vuotta olen virkannut todella ahkerasti ja mielelläni edelleen opettelen uusia tyylejä ja kehitän itseäni tällä osa-alueella. On mukavaa huomata, miten kehittyy tässäkin asiassa kun ahkerasti vain virkkaa.




Tässä olivat kolme intohimoani. Haastan merikapteenin vaimo, Nanne - Elämää koivurannassa ja Koti Saksassa, sydän Suomessa -ihanat bloggaajat.

Inhimoni -haasteen säännöt:

  • Kerro kolme intohimoasi ja perustele hieman niitä
  • Haasta kolme bloggaajaa mukaan haasteeseen ja mainitsethan, että haaste sai alkunsa maata näkyvissä - merimiehen vaimon elämää -blogista.  

Ihania hetkiä intohimojen parissa <3

Terveisin

Merimiehen vaimo



sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Isänpäivä kylpylässä

Lauantaina puolilta päivin minä, mies ja lapset pakkauduimme autoon ja huristelimme iloisesti kohti Tamperetta. Olin varannut isänpäivän kunniaksi meille hotellihuoneen kylpylästä. Matkalla minulle soiteltiin kylpylästä ja kysyivät, haluanko vaihtaa varaamani perhehuoneen sviittiin. Lisähintaa tuli parikymppiä, joten vaihdoin tietenkin huoneemme sviitiksi. Lisäksi tilasin kuohuviinipullon odottamaan huoneeseen.







Olemme käyneet monissa uimaloissa ja kylpylöissä, mutta Tampereen kylpylä oli vielä kokematta. Tampereen naapurissa Nokialla Edenissä on kyllä useammatkin kerrat polskittu. Mukava oli päästä kokemaan taas uusi kylpylä.

Vajaa 300 kilometriä taittui kevyesti ja huoneeseen päästyämme kaivoimme uikkarit esiin, sonnustauduimme tossuihin ja kylpytakkeihin ja lähdimme nauttimaan altaiden lämpimästä vedestä. Itse kylpylä ei ollut suuri, mutta sopi meille oikein hyvin. Muutamat porealtaat löytyi, yksi isompi allas ja lapsille sitten oma matala allas. Kivastihan tuolla sai lasten kanssa aikaa kulumaan.

Illalla, kun lapset olivat nukahtaneet, avasimme kuohuviinin. Sviitti osoittautui todella käteväksi, sillä lapset nukkuivat lisävuoteella olohuoneessa ja me vanhemmat saimme vallata makuuhuoneen. Illalla pystyimme juttelemaan ihan normaalilla äänellä, eikä tarvinnut varoa, että lapset heräävät. Myös sviitin oma sauna oli melko kova juttu, ja kävimmekin illalla saunomassa miehen kanssa. Edellisen kerran yövyimme sviitissä kohta neljä vuotta sitten kun menimme naimisiin, mutta silloin emme käyttäneet kertaakaan saunaa, vaikka sellainen meillä olikin hääsviitissä. Lisäbonusta tämä sviitti sai kahdesta vessasta. Tämän kokoinen perhe kun on, aina joku on vessassa.





Heräsimme isänpäivän sateiseen ja harmaaseen aamuun. Aamupalojen jälkeen lapset jo kovasti odottivat, että lähtisimme uimaan. Siispä uikkarit mukaan ja menoksi! Altailla vietimmekin oikeastaan aamupäivän, kunnes piti palata huoneeseen pakkamaan tavarat. Oikein onnistunut ja mukava reissu oli.







Paluumatkalla pysähdyimme vielä Ideaparkiin. Miesväki suunnisti autoja katselemaan ja hameväki kävi hieman ostoksilla. Löysin tyttäreni kanssa "ihanan ja kauniin", kuten tyttäreni sanoi, sormuksen ja niinpä se sormus nyt koristaa neidin sormea. Itselleni löysin Mangosta kivan mekon.



Tällä kertaa vietimme isänpäivän näin ja se oli oikein mukavaa. Mukava piristys harmaaseen marraskuuhun.

Onnea kaikille iseille!

Terveisin

Merimiehen vaimo

torstai 8. marraskuuta 2018

Lapsen muisti kuin kultakalalla

Joskus en voi kuin ihmetellä millaisia lapset ovatkaan. Esikoisen muisti ainakin tuppaa olemaan samaa luokkaa kuin kultakalalla. Tai sitten minä olen vain ärsyttävä uteluitteni kanssa hänen mielestään, että hän ei jaksa vastata :D

Poika tuli partiosta. Kävimme antoisan keskustelun sen jälkeen:

Minä: Moi!
Poika: Moi.
Minä: Oliko kivaa partiossa?
Poika: Joo.
Minä: Mitä teitte siellä?
Poika: En mä muista.
Minä: Et muista?
Poika: No juteltiin jostain ja sit tehtiin puusta semmoinen juttu.
Minä: Okei..

Poika poistui omaan huoneeseen ja minä puolestani tulkitsin, että keskustelu oli siinä.

Tätä samaa toistuu monessa asiassa. Jos kysyn mitä ruokaa koulussa oli, poika vastaa "en mä muista". Toinen tyypillinen tilanne on sellainen, että aamulla ohjeistan poikaa pukemaan ja lähtemään kouluun. Hetken päästä ihmettelen, miksi poika istuu sohvalla kaikessa rauhassa. Jos hänelle siitä huomauttaa, että lähtee kouluun, vastaus on "ai niin".



Joskus mietin, mahtaako tuo lapsi edes muistaa omaa nimeään. Sen verran 9-vuotiaan kaverin muisti luistaa jo. Oman toiminnan ohjauksen pulmat ja keskittymisvaikeus toki saattavat hieman tässä vaikuttaa, mutta välillä ajattelen, että yli ysikymppinen mumminikin muistaa paremmin asioita kuin tuo lapsi.

Voihan se olla, että sitä on itsekin lapsena ollut samanlainen lahopää, vai mitä tuumaa äiti? Voit kommentoida alle ja kertoa olinko samanlainen lapena niin saadaan rehellinen vastaus. Itse en muista olleeni, mutta ehkä aika on kullannut muistot jo niin, että sitä ei muista kuin omat herttaiset teot..

Onko muiden lapsilla havaittu tätä nuoruusiän muistamattomuutta, esimerkiksi mitä ruokaa on syönyt samana päivänä koulussa?

Terveisin

Merimiehen vaimo ja unohteleva poika

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Ensimmäinen kerta hierojalla

Sain pari viikkoa sitten pitkän lääkekuurin ihooni. Ihoni on aina ollut varsin hyvä, paitsi lasten syntymien jälkeen. Kirjoitin viime  kesänä ihostani oman postauksen ja se on täällä.

Nyt syksyllä iho alkoi menemään taas pahempaan suuntaan, joten marssin ihotautilääkärin juttusille. Hän määräsi vahvan ja pitkän lääkekuurin ihoni parantamiseksi. Nyt olen syönyt lääkettä pari viikkoa ja iho on ihan ok. Ihossa ei ole mitään valittamista, mutta ne lääkkeen haittavaikutukset vasta pirullisia ovatkin. Iho on kuiva, huulet todella kuivat, silmätkin tuntuvat kuivuvan päähän kiinni. Rasvaa menee paljon ja huulirasva kulkee koko ajan mukana.

Kaikki nuo ihon kuivumiset ovat ihan siedettäviä ja kuivuuden tunne helpottaa rasvaamalla ihoa säännöllisesti. Ikävin haittavaikutus on ehdottomasti nivel- ja lihaskivut. Niskani menivät totaalisen jumiin noin viikko sitten. Pariin päivään pää ei kääntynyt lainkaan ja itku meinasi yöllä tulla kun niskaa jomotti niin kovasti. Mikään lääke tai kylmä/lämmin ei auttanut.

Tänään sain tarpeekseni niskasärystä. Istuin luennolla ja tuntui siltä, että pää voisi tipahtaa koska tahansa ja pyöriä lattialle jonnekin penkin alle. Niin raskaalta pään kannattelu tuntui. Varasin itselleni hierojalle ajan. En ole koskaan aiemmin hierojalla ollut, joten kokemus oli aivan uusi.

Smoothie luentojen välissä.

Menin hierontaan varattuna aikana. Minut otti vastaan iloinen ja herttainen nainen. Tila oli oikein kiva, vaaleita sävyjä ja rauhallinen musiikki soi taustalla. Sanoin heti alkuun, että en ole aiemmin ollut hierojalla, joten en tiedä kuinka menetellään. Hieroja kertoi pikaisesti kuinka toimitaan ja sain heti alkuun paperin täytettäväksi, missä kyseltiin muutamia tietoja ja sairauksia rasti ruutuun menetelmällä.

Sen jälkeen sainkin riisua mekon ja kivuta hierontapöydälle. Rintaliivit olisi saanut jättää halutessaan, jos ne vain olisivat sellaiset, että ne saisi auki selästä. No kappas vain, itselläni sattui olemaan juuri ei avattava malli, joten kaikki veks vaan ja pöydälle. Hieroja oli oikein hienotunteinen ja sain kaiken tehdä rauhassa.

Menossa elämäni ensimmäiseen hierontaan.

Tunsin valtavaa rutinaa ja muljuilua selässä ja lähes kuulin enkelkuoron laulua kun hieroja aloitti hieromaan selkää. Tunne oli aivan mieletön! Vajosin lähes transsiin maatessani siinä ja nautin siitä tunteesta, kun lihasten kireys alkoi helpottamaan. Miksi hierojalla käynti ei ole kansalaisvelvollisuus? Pitäisi olla. Oli se niin mahtavaa kun selän jumiutuneita lihaksia hierottiin auki.

Aika meni todella siivillä ja pian hieronta olikin jo ohi. Sain ensikertalaisena hieman alennusta, mikä yllätti toki positiivisesti. Lisäksi tein päätöksen, että ensi viikolla menen uudestaan samaan paikkaan. Selkäni ja niskani ovat niin jumissa, että yksi kerta ei vielä riittänyt avaamaan niitä, vaikka toki niskakipu selvästi helpotti hieronnan jälkeen. Pää ei tunnu enää siltä, että voisi koska tahansa pyörähtää pois paikoiltaan ja kieriä lattialle.

Onko täällä muita, jotka käyvät (säännöllisesti) hierojalla?

Rauhallista iltaa toivottaa

Merimiehen vaimo

tiistai 6. marraskuuta 2018

Miksi masennuin?

Kaikki alkoi kun tulin raskaaksi. Pahoinvointi oli aivan kamalaa, mutta neuvolassa sanottiin, että se loppuu viimeistään ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Ensimmäisen kolmanneksen aikana sinnittelin töissä ja ryntäilin oksentamaan. Sen jälkeen lääkäri ehdotti sairaslomaa. Jäin sairaslomalle pahoinvoinnin takia. Päivät menivät siinä, että huuto-oksensin vessassa ja olo alkoi olemaan heikko. Pahimpina päivinä mies vei minut päivystykseen ja siellä jouduin suoraan tippaan. Joitakin iltoja tuli päivystyksen puolella vietettyä tuon raskauden aikana. 



Painoa ei juurikaan koko raskauden aikana tullut jatkuvan oksentamisen takia. Neuvolassa kuitenkin lohdutettiin, että kyllä vauva omansa ottaa ja kasvaa normaalisti. Samalla sanottiin, että suurimmalla osalla pahoinvointi helpottaa raskausviikkoihin 20 mennessä. 20 viikkoa tuli ja meni ja edelleen oksensin. Sen jälkeen neuvolassa sanottiin, että kyllä se viikkoihin 30 mennessä helpottaa. Ei helpottanut. 

Viimeisen kolmanneksen aikana aloin olemaan fyysisesti ihan rikki. Joka paikkaa kolotti ja särki ja olin henkisesti aivan loppu raskauden takia. Välillä itkin neuvolassa, että en jaksa enää olla raskaana. Olin ollut sairaslomalla viikoista 12 alkaen. Neuvolassa ymmärrettiin ja lohdutettiin. 

Synnytys käynnistyi eräänä päivänä ja illalla menimme sairaalaan. Vielä samana päivänä oksentelin menemään. Synnytys kesti 17 tuntia. Olin helpottunut, että raskaus vihdoin ja viimein päättyi, mutta samalla olin aivan hajalla fyysisesti.



Tyttären kuuloa alettiin heti epäilemään synnytyksen jälkeen. Siitä on oma postaus Kuulovammaisen lapsen äitinä. Neuvolassa ei osattu olla tukena, koska kuulovammaisia lapsia syntyy vähän, eikä heillä ollut kokemusta asiasta. Valvoin öitä miettien, miksi meidän lapsella on kuulovamma. Pelkäsin tutkimuksia ja sitä, mitä kaikkea niistä löytyy. Vauvavuoden aikana juoksimme erilaisissa tutkimuksissa ja huoli omasta vauvasta oli koko ajan läsnä. 

Vaikea raskaus, traumaattinen synnytys ja vaikea vauvavuosi tutkimuksineen sekä valvotut yöt tekivät tehtävänsä. Mieli alkoi olemaan apea enkä kokenut iloa enää samoin kuin ennen. Olin herkillä myös hormonien takia, kuten lääkärit sanoivat ja selittivät miten hormonit ensin raskauden aikana nousevat ja synnytyksen jälken äkisti laskevat ja se taas puolestaan aiheuttaa mielialan vaihteluita. Koin herkästi erilaiset sanomiset äitiyteni mitätöimisenä. 

Traumattinen synnytys ja isot vauriot synnytyksessä pitivät huolen siitä, että kaikki asiat alkoivat kiertämään kehää ympärilläni ja alakulo alkoi muuttumaan masennukseksi. 

Kolme vuotta synnytyksen jälkeen korjattiin synnytyksessä tulleet vauriot ja pääsin käsittelemään traumaattista synnytystä. Siitäkin on oma postaus Traumaattinen synnytys ja emdr-terapia. Pian tämän jälkeen myös itse masennusta alettiin hoitamaan sen jälkeen kun sain diagnoosiksi lievä masennus. 

Tällä hetkellä tilanne alkaa olemaan hyvä. Tyttären kuulovammaisuus on sulautunut osaksi arkeamme ja käymme puoli vuosittain kuulokeskuksella. Mieliala on ollut hyvä, poislukien joitakin pienempiä pätkiä. Masennukseni ei koskaan ole ollut niin paha, että en olisi kyennyt päivittäiseen toimintaan. Olen ollut "toiminnallinen masentunut", kuten lääkäri totesi. 

Onneksi Suomessa saa hoitoa jos sitä uskaltaa hakea, ainakin mielenterveysongelmiin. Synnytyksessä tulleisiin vaurioihin suhtaudutaan edelleen vähätellen. Itse jouduin yli kolmen vuoden ajan aktiivisesti hakemaan apua vaurioihin, kunnes ne vihdoin korjattiin. Tässä olisi Suomella ehdottomasti parannettavaa. Moni äiti kärsii hiljaa vaurioista, eikä se missään nimessä saisi olla niin. 

Tästä on suunta vain ylöspäin ja koen itseni huomattavasti seesteisemmäksi kuin aiemmin. Toki vaikeita päiviä on edelleen, kuten varmasti jokaisella vanhemmalla pienten lasten kanssa. Opintoni sujuvat hyvin ja olen iloinen uudesta elämänvaiheesta. Opiskelujen alettua olen saanut uudenlaista sisältöä elämään, jotain muutakin kuin pelkkää lapsia ja heidän asioitaan. Olen saanut jotain omaa ja mielekästä puuhaa ja se on puolestaan vaikuttanut positiivisesti mielialaani myös. 

Ihanaa ja leppoisaa päivää toivottaa

Merimiehen vaimo